keskiviikkona, kesäkuuta 01, 2005

Minkälainen makeinen olet?

Minulle kävi näin:
I'm a SWEET TART!
I'm a SWEET TART!
Take What kind of candy be you? today!
Created with Rum and Monkey's Personality Test Generator.

A little bit nice, a little bit naughty. I'm kind, but I show people who's boss around here. Sweet.




Kokeile, jos uskallat!

sunnuntaina, toukokuuta 15, 2005

Kameran käyttöä harjoitellaan

Keväisenä viikonloppuna niska & hartiat on jo ihan(asti) jumissa perennapenkin kaivelun, kompostimullan raijaamisen ja nurtsin ajamisen jälkeen. Tällöin onkin mukava kaivaa kamera esille ja kokeilla erilaisia asetuksia, kuvakulmia. Kameralla kuvaaminen on rentouttavaa ja hauskaa. Digikameralla voi vielä räpsiä ihan rajattomasti kuvia ja heitellä turhat pois.

Paljon on vielä opittavaa uudessa kamerassa, mutta lauantailta tuli ihan mukaviakin otoksia.
Kuvia enemmältikin kotipihalta

torstaina, toukokuuta 05, 2005

Helatorstain päivänokosia

Uusi perheenjäsenemme, Justiina 10v, osoittaa päivä päivältä hauskempia temppujaan. Neito Nelivarvas nimittäin veteli sikeitä likellä lämpölamppua, mutta missä asennossa:



Myönnetään, ettei kopasta löydy vilttiä lämmittämään takapuolta, joten käyhän se noinkin :)

tiistaina, toukokuuta 03, 2005

Jalkapallokausi alkaa

Kuvista selkeästikin näkee, että jalkapallokausi, siis ulkopallokausi :), on potkaistu käyntiin.



Tässä oikein yksityisvalmennusta Axelille:

sunnuntaina, toukokuuta 01, 2005

Vappukuulumisia

Vappuperinteistä perinteisin :) meillä on yliopistonmäellä järjestettävä vappusumppu, jota isännöi ainejärjestö Synapsi.

Tänä vuonna ihan ehdoton hitti oli paloauto-osuus, joka yleensä on ollut paloauto-palomiehet sabluunalla. Nyt mukana oli kekseliäästi toteutetu brankkarirata,

  • "savusukellus" - ilman savua tosin :)
  • tarkkuusruiskutus
  • tolppaliukuminen

Tätä ennen kokelaat puettiin kunnon varustukseen:



Vappusumpun upeaa antia on luonnollisesti myös hieno eläinmuseo, jossa siis tulee käytyä yleensä kerran vuodessa. Tätä traditiota ollaan toteutettu jo toistakymmentä vuotta - tosin ryhmän kokoonpano on vaihdellut sairauksien ym. vuoksi.

Vappusumpussa on yleensä myös hyvin toteutetut arpajaiset, askartelunurkka, onginta, puffetti, kuuluisa kummitustunneli (josta myös tuttavaperheillä on larvimanhauskoja muistoja) eikä sisäänpääsy maksanut tänäkään vuonna kuin 5 euroa perheeltä.

Kiitokset vappusumpun järjestäjille, sekä ennen kaikkea Turun VPK:lle.

Muistakaa kaikki tarkistaa palohälyttimenne kerran kuussa! Lapset ovat mielellään hommassa mukana!!

Vapun kunniaksi nousi huvimajakatos taas terassille, mutta sen verran kylmää ja tuulista on ollut, ettei grillaamista lukuunottamatta juuri takapihalla aikaa vietetty.

Pari hyvää leffaa yhdessä katseltiin: Gilbert Grape, Ocean's Twelve

Sitten prinsessastamme muutama pakollinen kuvanen.
Tässä menee taas kourallinen Ntrobalilla höystettyä voikukanlehtiä, sekä metsämansikan lehtiä sievään kitaan:




Tässä Jomppa seuraa tarkasti syömistä:


perjantaina, huhtikuuta 29, 2005

Onnea Jompe!!

Jompalla on tänään merkkipäivä, josta iiiiisot onnittelut!!!

Lahjatoiveet kummasti liittyivät salibandyyn. Tavallaan on helppo hankkia lahjoja, mutta sukulaiset ovat kyllä ihan kärsimässä, kun eivät tunne lajia...
Mitä lie toiveina vuoden, kahden päästä. Jännää nähdä.

Niin ne vuodet vierii ja herrat kasvavat. Onneksi me Kimmon kanssa pysytään nuorina (ei ehkä enää niin hehkeinä sentään?!?)

Tässä tuoreen perheenjäsenemme lököttelyhetkistä:

Lämpölampun alla oleva kivi on ehdoton suosikki, tässä neiti ei ole kiivennyt sille lekottelemaan (kuten yleensä), vaan lämmittelee päätään kivellä :)

lauantaina, huhtikuuta 23, 2005

Justiina

Tänään oltiin Helsingissä katsomassa p88 poikien TPS-Gunners -semifinaalia, mutta vielä tärkeämpää oli, että käytiin noutamassa Justiina:


Tässä Justiina (10v) lepäilee ja ihmettelee menoa meidän huushollissa. Takana on pitkä matka styroxlaukkuun ahdetussa kenkälaatikossa, josta Justiina väenväkisin yritti kiivetä pois.

Sitkeä likka, sopii hyvin tänne meille.

perjantaina, huhtikuuta 22, 2005

Kuvia

Ensin Maxin partioavalaan liittyen kuva Maxista (jolla oli kuin olikin väärä paita :)

Max hoiti homman upeasti ja tyylikkäästi. Hieno harrastus tuo partio.

Tässä Leksasta pitkästä aikaa tuore kuva:

Tukka senkun kasvaa, ja sabauskottavuus sen myötä?!?

Mistä päästäänkin jokapäiväiseen aiheeseen, eli salibandyyn:


Jompasta sabakuvia:
Jompe kikkaa koko kentän :)


Jompe (takana) on juuri tehnyt kaverinsa Oskun (edessä) kanssa hienon maalin Räntämäessä.


Sitten vielä varoitus porkkanamonsterista, joka on nähty ainakin meidän olkkarissa:


Justiinasta varmaankin kuvia viikonlopun jälkeen...

torstaina, huhtikuuta 21, 2005

Huhtikuun loppua viedään

Kokeillaan tätä päivittämistä näin sähköpostin kautta.

Huhtikuu on kohta loppupuolella ja vappupallorumban viineinen rutistus
koululla on tiedossa. Lisäksi käydään poikien joukkueissa rutistusta uuden
kauden toimihenkilöistä. Mielenkiintoista, ihan oikeesti.

Maxilla on tänään partiovala, ihan jännää nähdä hankittiinko oikea paita
tilaisuuteen, vai oltiinko hakotiellä...
Leksa ja Kimmokin onneksi kerkeävät Lausteen kortteliliigan valmennuksesta
paikalle. Tarttis varmaan ottaa kamera mukaan - vaikka tuo ihka uusi, ihana
EOS 300D, jolla valokuvaus on aikamoista juhlaa. Amatöörikuvaaja pystyy
edellen hyvin sössimään, mutta iiiihan helmiä tulee joukkoon mukaan. Ties
mitä vielä tulee, kun oikein oppis kuvaamaan?? No tärkeitä on, että on hyviä
tilanteita ja kohteita kuvattavaksi, kuten Maxin partiovala!!

Justiina 10v tulee varmaankin lauantaina meille. Tästä lisää, jos
allekirjoittanut saa asiat hoidettua :)

**Elise

torstaina, maaliskuuta 10, 2005

Hiljaista

Siis näillä sivuilla...

On tuo energia mennyt työn lisäksi muiden sivujen ylläpitoon, kuvien nappaamiseen, editoimiseen, kokoustamiseen, paitojen myymiseen,...
Ehkäpä tätäkin sivua saadaan päivitettyä vähitellen...

**E

sunnuntaina, joulukuuta 19, 2004

Menipä suunnitelmat uusiksi

Sunnuntain piti vierähtää kortteliliigan tunnelmissa Turun salibandyareenalla. Sen jälkeen olisi varmaan vielä kerennyt kauppaankin - vaikka sillä aikaa, kun Jomppa oli vyökokeessa.

No, Axel oli perjantaina tavallista vaisumpi ja lauantaikin meni Rosenlew-vähävirtaisena. Yöllä herra valitteli kurjaa oloa; vatsa kipeä ja hassu olo. Aamulla unta riitti vähän liikaakin; yleensä Axel herää ensimmäisenä eikä anna meidän muiden nukkua. Nyt Axel veteli sikeitä vielä poikien lähdettyä areenalle. Siinä vaiheessa kun a) mitään juotavaa (syötävästä puhumattakaan) ei millään tahtonut mennä alas b) herra oli ihan sippi, vaikka oli edellisillasta asti nukkunut c) ja vielä valitteli vasenta korvaansa, oli aika lähteä lääkärille.

Molemmissa korvissa selvä akuutti välikorvan tulehdus. Eikun antibiootit matkaan ja takaisin kotiin.

Kotona herra on jatkanut uniaan ja illalla kuumekin on alkanut nousta. Nyt sentään saatiin kiisselimurot alas ja juotavaakin saa tuputtamalla jonkin verran menemään.

Ei ole mukavaa kun joku perheestä sairastaa. Se, että päivän ohjelma menee uusiksi on onneksi aika pientä sen huolen rinnalla, joka aina vaan tulee, kun lapsi on sairas. Vaikka neljä hemmoa onkin korvatulehduskierteet, ynnä monta muuta juttua vuosien varrella, ei siihen (onneksi) totu.

Pojat hoitelivat porukalla kortteliliigan tuomarointeja ynnä valmennusta ja Max luonnollisesti hoiti osuutensa pelaajana :)

Jomppa vielä päivän päätteeksi pokkasi hyvin menneen karaten vyökokeensa päätteeksi kolme natsaa (eikä valmentajalla olut mistään mitään huomauttamista!!), joten päivään voidaan olla tyytyväisiä. Max muuten sai yhden natsan torstaina, mikä sekin on ihan hyvä - keskittymisen ottaen huomioon :)

Ei keretty kauppaan, mutta varmaan viikolla päästään. Nähtäväksi jää päästäänkö tänä vuonna kuusta noutamaan perttelistä, vai tuleeko mutkia matkaan. Kimmo on jo onnellisesti lomilla, minä vielä hoitelen kolme työpäivää ja pistän hommia purkkiin.

Niin ja luntakin tänään tuprutti oikein ihanasti, eikä enää ole niin synkkä kuin viimeisinä sateisina (vuoden pimeimpinä) päivinä. Sieltä se joulu tulee...

torstaina, joulukuuta 16, 2004

Joulua odotellen

Ulkona on ihan vietävän pimeää.

Kuinka ihanaa kuitenkin onkaan vähän kerrallaan rakennella joulua; lahja sieltä toinen täältä - ei millään suurella budjetilla, vaan suurella sydämellä. Miltein yhtä ihanaa on huomata, että esimerkiksi esikoisemme Leksa on oppinut myös olevaan kukkaron suhteen tarkka, mutta ajatuksiltaan avara: hän keksi täydellisen lahjan meille vanhemmille, eikä mielenkiintoisen yhteensattuman yhteydessä kyennyt hillitsemään itseään, vaan paljasti minulle (äidille siis :). Päätettiin pitää yhdessä vielä salaisuudesta kiinni, joten jos iskä tätä lukee, niin... hyvää kannattaa odottaa :)

Joka ilta on myös kaikenlaista puuhaa. Tänään Leksa meni kokeilemaan siipiään valmentajana. Mukana on kaksi parasta sabakaveria, ja MaQua lainatakseni "Kimmo on luvannut toimia poikien hengellisenä johtajana eli auttaa tarvittaessa harkkojen pitämisessä ja valvoa hyvää järjestystä." Jännää kuulla miten on mennyt. Sunnuntaina on kortteliliigan pelit, joten pojat pääsevät heti tulikokeeseen vaihtopenkille (mitä muuten on jo kokeiltukin!)

Maxilla puolestaan on vyökoe, jota varten pesin karateasun (Jompalla koe sunnuntaina). Lisäksi ompelin puuttuvat natsat (vihdoin ja viimein). MUTTA eipä olisi pitänyt poiketa omista periaatteista ja tehdä poikien puolesta mitään; Max huomasi vyökokeen alkaessa, että hänellä on Jompan puku (äiti pakkasi), ja vyö oli jäänyt olkkarin pöydälle (ompelun jäljiltä!). Mitä me tästä opimme??? Jatkan entistä linjaani ja annan poikien itse hoitaa hommansa, meni sitten syteen tai saveen. Oppivatpahan ainakin syyttämään ennemmin itseään kuin äitiään. Niin, ja mikä sen kamalampaa kuin iso mies valittamassa, kun ÄITI ei tehnyt sitä tai tätä...

Jomppa innostui siivoamaan Axelin huonetta, kun vihjasin, että Max voisi muuttaa sinne, kunhan saadaa se ja Maxin&Jompan nykyinen huone kondikseen.

Axel on ollut alkuviikon sairaana, mikä taitaakin kuitata harvinaisen sairaattoman kuluneen vuoden. Ensin oli pientä lämpöä ja eilen, keskiviikkona, alkoi okentaminen :( Se kuitenkin jännä juttu, miten 4-vuotiaalla vatsatauti tuntuu menevän ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin - jo iltapäivällä Axel veteli hyvällä ruokahalulla perinteistä "sairastus"ruokaa, kiisselimuroja.

Niin ja huomioitavaa viime viikonlopusta (sen lisäksi että Leksan joukkue päätyi kevääksi ylempään jatkosarjaan!) oli se, että sunnuntaina Max vietti Axelin kanssa tuokion ylhäällä kirjaa tutkiskellen, jonka jäljiltä Axel lukee lyhyitä sanoja ja lauseita!!! Sitä se mieletön mielenkiintoja kirjaimia ja sanoja kohtaan tekee!
- Niin ja herra itse tokaisikin sunnuntai-iltana: "Äiti, nyt mun ei tartte ollenkaan mennä kouluun, kun mä osaan jo lukea ja laskea!" (Tar´hassa on opittu helppoja yhteenlaskujakin!)

Eiku suunnittelemaan ensi viikon ostoslistaa, että saadaan yhdessä joulu aikaiseksi. Ehdoton paikka, jossa jouluisin on aivan pakko käydä, on kauppahallin Varsmarkki. kerkeisköhän sinne huomenna...?

torstaina, marraskuuta 04, 2004

Torstain kemiaa

Tämän päivän toistaiseksi paras hetki on ollut TPS Salibandyn Panthers joukkueen ottelurapsojen lukeminen. Ihan mielettömän hauskat:
http://www.tpssalibandy.fi/phproot/matches_report.php3?id=1299
http://www.tpssalibandy.fi/phproot/matches_report.php3?id=1300
Jopa vannoutunut Panthers-fanimme Axel oli päässyt ansiokkaasti rapsaan mukaan.

Sitten törmäsin hauskaa kemia-testiin, jonka tuloksena:
Electron
Electron -- You are full of energy and frentic
movement. Although you have a philosophicaly
"negative" outlook, people would
hardly be able to tell it by looking at you.
You get along well with protons and those who
are positive.


What kind of subatomic particle are you?
brought to you by Quizilla


Kieltämättä olen ainakin parhaimmillani juuri sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat positiivisia. Negatiivisten ihmisten kanssa turhaudun tosi helposti. Onneksi ystäväpiiri on tulvillaan ihana positiivisia ihmisiä :)

keskiviikkona, lokakuuta 20, 2004

Syy stressin takana

Nonni, nyt löytyi sitten syy stressiin - teen töitä kaikille, sillä lahjomaton testi ei voi olla väärässä; olen luonteeltani .exe:
You are .exe When given proper orders, you execute them flawlessly. You're familiar to most, and useful to all.
Which File Extension are You?


Näinkö todella on????????

Entäs sitten kun mennään systeemitasolle? Taitaapa tämäkin analyysi allekirjoittaneesta osua oikeaan:
You are HP-UX. You're still strong despite the passage of time. Though few understand you, those who do love you deeply and appreciate you.
Which OS are You?


Kannattaa käydä kokeilemassa!!

tiistaina, lokakuuta 19, 2004

Tiistain vilkas ilta

Eipä ole tänne tullut kirjoiteltua, vaikka toisin ensin luulin :(

Kimmon kanssa sentään vuorotellen raapustellaan ja varmaan ainoastaan kahdestaa lueskellaan toistemme aivoituksia. Toisaalta illat ovatkin meillä sellaista menoa, että hyvä jos joskus keretään juttelemaan :) Siis ihan puheväleissä ollaan, mutta otetaas esimerkiksi tämä ilta:
  • Axelilla neuvola klo 14:30 (kesto n. tunti), joten Elise tarhalla klo 14 ja sieltä sitten käpytellään neuvolaan (mitä Axel ihan innolla odottaa!).
  • Joel pääsee koulusta klo 15, tulee pikaisesti kotiin, sillä klo 16 pitää olla Räntämäen hallissa harkkamatsia varten (joka tosin alkaa onneksi vasta klo 16:30). Siinä välissä pitäisi saada jotain purtavaa Jompalle, esim banaania ja/tai vähän jogurttia. Todennäköisesti otetaan mukaan lämmintä ruokaa; Axel syö matsin aikana ja Joel matsin jälkeen sillä ilta jatkuu:
  • Leolla on harkkamatsi salibandyareenalla klo 18:15, paikalla oltava klo 18. Leksa sentään ehtii syömään lämpimän ateriaan heti koulusta tullessaan (pääsee klo 15) , mutta melko pikaisesti.

Puoli kahdeksan aikaan illalla varmaan päästään kotia kohti, mutta varmaan täytyy napata mukaan jotain iltapalaa, jotta koko porukka jaksaa, eikä kotona välttämättä enää tarvitse tankata, vaan herrat pääsevät iltapesun kautta yöpuulle. - Niin ja Kimmolla on varmaan vielä itsellään illalla harkat :))

Varmaan ehditään vaihtaa sananen jossain välissä - ehkä vaihtopenkillä?? Kimmo on valmentaja/huoltaja ja ite jokapaikanhäsääjä ;o)

Illan aikana olisi tarkoitus myös kokeilla miten saadaan digikameran asetuksia optimaalisiksi salibandyn kuvaamiseen. Jos todella onnistuneen kuvan haluaa, niin varma nakki on ottaa kuva aloituksesta (siis kun kaverit eivät vielä liiku); liikkuvan kohde vaatii nopean sulkimen, mikä taas vaatisi hyvän valaistuksen. Molempia vaan ei oikein amatöörivehkein saa toteutumaan yhtäaikaa. Välillä tosin voi kuvia hiukan muokata tietokoneella, mutta se on aikaa vievää, eikä tulos aina ole tarpeeksi hyvä.

Sitten kun saan hyvät asetukset, voin pistää vaikka Maxin kuvaamaan, sillä herra on ihan oikeasti kiinnostunut kuvaamisesta. Ehkä vielä käyttämällä lainajalustaa, voii estää kameran heilahtamisen???

perjantaina, lokakuuta 08, 2004

Pejantai-illan huumaa

Ihanaa! Tänään alkaa pitkästä aikaa äitisalibandy!! - Noin viiden kuukauden tauon jälkeen päästään taas porukalla ihmetelemään salibandyn saloja ja kokeilemaan kikkoja. Valmentaja tosin on vielä hakusessa, mutta onneksi viime kauden me "konkarit" saadaan varmasti harkat pystyyn lämmittelyä ja peliä myöden. Vieläköhän sitä muistaa mitään, toki onhan sitä kentän lainalla katsomalla treenattu :) Toisaalta mitenkähän tuon kuntopuolen käy? - toivottavasti ei mene kovin puuskutuksen puolelle heti aloittaessa. Joka tapauksessa kauden aikana niin kunto kuin mielikin kohnee kummasti.

Jos muutenkin urheilun parissa unohtaa totaalisesti kaiken muun, niin ainakin henkilökohtaisesti olen kokenut ehdottomasti suurimpana henkireikänä Fenix-äitisalibandyn harkat. Siellä jokainen oppii ja liikkuu kykyjensä mukaan, ketään ei sätitä ja aina joku onnistuu - jolloin kaikki voivat iloita. Lisäksi saa uusia hyviä ystäviä, joita näin varttuneemmalla iällä ei liikoja mistään löydy :)

Ihanaa on myös illalla jutella harkkojen jälkeen miten kaikkien harkat menivät. Leksalla kun on 1+1 harkat ja Jompalla ainakin yhdet. Max ja Axel varmaan taas surffaavat pitkin salibandyareenan käytäviä - ja Axel ainakin jututtaa niin uusia kuin vanhoja ystäviä.

Innolla odotan sitä oloa, kun harkat on ohi ja tule hyvä fiilis. Siihen on hyvä päättää rankka viikko.

keskiviikkona, lokakuuta 06, 2004

Elise kokeilee taas

Nonni,
Olis varmaan mukavinta, jos kaikki perheemme jäsenet kirjoittaisivat omalla nimellään, eikös!?
Pistetään kaikille omat tunnarit ja salasanat, niin pääsevät kaikki kertoilemaan kuulumisiaan tänne.
Kyl tää täst...