Sunnuntain piti vierähtää kortteliliigan tunnelmissa Turun salibandyareenalla. Sen jälkeen olisi varmaan vielä kerennyt kauppaankin - vaikka sillä aikaa, kun Jomppa oli vyökokeessa.
No, Axel oli perjantaina tavallista vaisumpi ja lauantaikin meni Rosenlew-vähävirtaisena. Yöllä herra valitteli kurjaa oloa; vatsa kipeä ja hassu olo. Aamulla unta riitti vähän liikaakin; yleensä Axel herää ensimmäisenä eikä anna meidän muiden nukkua. Nyt Axel veteli sikeitä vielä poikien lähdettyä areenalle. Siinä vaiheessa kun a) mitään juotavaa (syötävästä puhumattakaan) ei millään tahtonut mennä alas b) herra oli ihan sippi, vaikka oli edellisillasta asti nukkunut c) ja vielä valitteli vasenta korvaansa, oli aika lähteä lääkärille.
Molemmissa korvissa selvä akuutti välikorvan tulehdus. Eikun antibiootit matkaan ja takaisin kotiin.
Kotona herra on jatkanut uniaan ja illalla kuumekin on alkanut nousta. Nyt sentään saatiin kiisselimurot alas ja juotavaakin saa tuputtamalla jonkin verran menemään.
Ei ole mukavaa kun joku perheestä sairastaa. Se, että päivän ohjelma menee uusiksi on onneksi aika pientä sen huolen rinnalla, joka aina vaan tulee, kun lapsi on sairas. Vaikka neljä hemmoa onkin korvatulehduskierteet, ynnä monta muuta juttua vuosien varrella, ei siihen (onneksi) totu.
Pojat hoitelivat porukalla kortteliliigan tuomarointeja ynnä valmennusta ja Max luonnollisesti hoiti osuutensa pelaajana :)
Jomppa vielä päivän päätteeksi pokkasi hyvin menneen karaten vyökokeensa päätteeksi kolme natsaa (eikä valmentajalla olut mistään mitään huomauttamista!!), joten päivään voidaan olla tyytyväisiä. Max muuten sai yhden natsan torstaina, mikä sekin on ihan hyvä - keskittymisen ottaen huomioon :)
Ei keretty kauppaan, mutta varmaan viikolla päästään. Nähtäväksi jää päästäänkö tänä vuonna kuusta noutamaan perttelistä, vai tuleeko mutkia matkaan. Kimmo on jo onnellisesti lomilla, minä vielä hoitelen kolme työpäivää ja pistän hommia purkkiin.
Niin ja luntakin tänään tuprutti oikein ihanasti, eikä enää ole niin synkkä kuin viimeisinä sateisina (vuoden pimeimpinä) päivinä. Sieltä se joulu tulee...
sunnuntaina, joulukuuta 19, 2004
torstaina, joulukuuta 16, 2004
Joulua odotellen
Ulkona on ihan vietävän pimeää.
Kuinka ihanaa kuitenkin onkaan vähän kerrallaan rakennella joulua; lahja sieltä toinen täältä - ei millään suurella budjetilla, vaan suurella sydämellä. Miltein yhtä ihanaa on huomata, että esimerkiksi esikoisemme Leksa on oppinut myös olevaan kukkaron suhteen tarkka, mutta ajatuksiltaan avara: hän keksi täydellisen lahjan meille vanhemmille, eikä mielenkiintoisen yhteensattuman yhteydessä kyennyt hillitsemään itseään, vaan paljasti minulle (äidille siis :). Päätettiin pitää yhdessä vielä salaisuudesta kiinni, joten jos iskä tätä lukee, niin... hyvää kannattaa odottaa :)
Joka ilta on myös kaikenlaista puuhaa. Tänään Leksa meni kokeilemaan siipiään valmentajana. Mukana on kaksi parasta sabakaveria, ja MaQua lainatakseni "Kimmo on luvannut toimia poikien hengellisenä johtajana eli auttaa tarvittaessa harkkojen pitämisessä ja valvoa hyvää järjestystä." Jännää kuulla miten on mennyt. Sunnuntaina on kortteliliigan pelit, joten pojat pääsevät heti tulikokeeseen vaihtopenkille (mitä muuten on jo kokeiltukin!)
Maxilla puolestaan on vyökoe, jota varten pesin karateasun (Jompalla koe sunnuntaina). Lisäksi ompelin puuttuvat natsat (vihdoin ja viimein). MUTTA eipä olisi pitänyt poiketa omista periaatteista ja tehdä poikien puolesta mitään; Max huomasi vyökokeen alkaessa, että hänellä on Jompan puku (äiti pakkasi), ja vyö oli jäänyt olkkarin pöydälle (ompelun jäljiltä!). Mitä me tästä opimme??? Jatkan entistä linjaani ja annan poikien itse hoitaa hommansa, meni sitten syteen tai saveen. Oppivatpahan ainakin syyttämään ennemmin itseään kuin äitiään. Niin, ja mikä sen kamalampaa kuin iso mies valittamassa, kun ÄITI ei tehnyt sitä tai tätä...
Jomppa innostui siivoamaan Axelin huonetta, kun vihjasin, että Max voisi muuttaa sinne, kunhan saadaa se ja Maxin&Jompan nykyinen huone kondikseen.
Axel on ollut alkuviikon sairaana, mikä taitaakin kuitata harvinaisen sairaattoman kuluneen vuoden. Ensin oli pientä lämpöä ja eilen, keskiviikkona, alkoi okentaminen :( Se kuitenkin jännä juttu, miten 4-vuotiaalla vatsatauti tuntuu menevän ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin - jo iltapäivällä Axel veteli hyvällä ruokahalulla perinteistä "sairastus"ruokaa, kiisselimuroja.
Niin ja huomioitavaa viime viikonlopusta (sen lisäksi että Leksan joukkue päätyi kevääksi ylempään jatkosarjaan!) oli se, että sunnuntaina Max vietti Axelin kanssa tuokion ylhäällä kirjaa tutkiskellen, jonka jäljiltä Axel lukee lyhyitä sanoja ja lauseita!!! Sitä se mieletön mielenkiintoja kirjaimia ja sanoja kohtaan tekee!
- Niin ja herra itse tokaisikin sunnuntai-iltana: "Äiti, nyt mun ei tartte ollenkaan mennä kouluun, kun mä osaan jo lukea ja laskea!" (Tar´hassa on opittu helppoja yhteenlaskujakin!)
Eiku suunnittelemaan ensi viikon ostoslistaa, että saadaan yhdessä joulu aikaiseksi. Ehdoton paikka, jossa jouluisin on aivan pakko käydä, on kauppahallin Varsmarkki. kerkeisköhän sinne huomenna...?
Kuinka ihanaa kuitenkin onkaan vähän kerrallaan rakennella joulua; lahja sieltä toinen täältä - ei millään suurella budjetilla, vaan suurella sydämellä. Miltein yhtä ihanaa on huomata, että esimerkiksi esikoisemme Leksa on oppinut myös olevaan kukkaron suhteen tarkka, mutta ajatuksiltaan avara: hän keksi täydellisen lahjan meille vanhemmille, eikä mielenkiintoisen yhteensattuman yhteydessä kyennyt hillitsemään itseään, vaan paljasti minulle (äidille siis :). Päätettiin pitää yhdessä vielä salaisuudesta kiinni, joten jos iskä tätä lukee, niin... hyvää kannattaa odottaa :)
Joka ilta on myös kaikenlaista puuhaa. Tänään Leksa meni kokeilemaan siipiään valmentajana. Mukana on kaksi parasta sabakaveria, ja MaQua lainatakseni "Kimmo on luvannut toimia poikien hengellisenä johtajana eli auttaa tarvittaessa harkkojen pitämisessä ja valvoa hyvää järjestystä." Jännää kuulla miten on mennyt. Sunnuntaina on kortteliliigan pelit, joten pojat pääsevät heti tulikokeeseen vaihtopenkille (mitä muuten on jo kokeiltukin!)
Maxilla puolestaan on vyökoe, jota varten pesin karateasun (Jompalla koe sunnuntaina). Lisäksi ompelin puuttuvat natsat (vihdoin ja viimein). MUTTA eipä olisi pitänyt poiketa omista periaatteista ja tehdä poikien puolesta mitään; Max huomasi vyökokeen alkaessa, että hänellä on Jompan puku (äiti pakkasi), ja vyö oli jäänyt olkkarin pöydälle (ompelun jäljiltä!). Mitä me tästä opimme??? Jatkan entistä linjaani ja annan poikien itse hoitaa hommansa, meni sitten syteen tai saveen. Oppivatpahan ainakin syyttämään ennemmin itseään kuin äitiään. Niin, ja mikä sen kamalampaa kuin iso mies valittamassa, kun ÄITI ei tehnyt sitä tai tätä...
Jomppa innostui siivoamaan Axelin huonetta, kun vihjasin, että Max voisi muuttaa sinne, kunhan saadaa se ja Maxin&Jompan nykyinen huone kondikseen.
Axel on ollut alkuviikon sairaana, mikä taitaakin kuitata harvinaisen sairaattoman kuluneen vuoden. Ensin oli pientä lämpöä ja eilen, keskiviikkona, alkoi okentaminen :( Se kuitenkin jännä juttu, miten 4-vuotiaalla vatsatauti tuntuu menevän ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin - jo iltapäivällä Axel veteli hyvällä ruokahalulla perinteistä "sairastus"ruokaa, kiisselimuroja.
Niin ja huomioitavaa viime viikonlopusta (sen lisäksi että Leksan joukkue päätyi kevääksi ylempään jatkosarjaan!) oli se, että sunnuntaina Max vietti Axelin kanssa tuokion ylhäällä kirjaa tutkiskellen, jonka jäljiltä Axel lukee lyhyitä sanoja ja lauseita!!! Sitä se mieletön mielenkiintoja kirjaimia ja sanoja kohtaan tekee!
- Niin ja herra itse tokaisikin sunnuntai-iltana: "Äiti, nyt mun ei tartte ollenkaan mennä kouluun, kun mä osaan jo lukea ja laskea!" (Tar´hassa on opittu helppoja yhteenlaskujakin!)
Eiku suunnittelemaan ensi viikon ostoslistaa, että saadaan yhdessä joulu aikaiseksi. Ehdoton paikka, jossa jouluisin on aivan pakko käydä, on kauppahallin Varsmarkki. kerkeisköhän sinne huomenna...?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)