Joulua odotellen

Ulkona on ihan vietävän pimeää.

Kuinka ihanaa kuitenkin onkaan vähän kerrallaan rakennella joulua; lahja sieltä toinen täältä - ei millään suurella budjetilla, vaan suurella sydämellä. Miltein yhtä ihanaa on huomata, että esimerkiksi esikoisemme Leksa on oppinut myös olevaan kukkaron suhteen tarkka, mutta ajatuksiltaan avara: hän keksi täydellisen lahjan meille vanhemmille, eikä mielenkiintoisen yhteensattuman yhteydessä kyennyt hillitsemään itseään, vaan paljasti minulle (äidille siis :). Päätettiin pitää yhdessä vielä salaisuudesta kiinni, joten jos iskä tätä lukee, niin... hyvää kannattaa odottaa :)

Joka ilta on myös kaikenlaista puuhaa. Tänään Leksa meni kokeilemaan siipiään valmentajana. Mukana on kaksi parasta sabakaveria, ja MaQua lainatakseni "Kimmo on luvannut toimia poikien hengellisenä johtajana eli auttaa tarvittaessa harkkojen pitämisessä ja valvoa hyvää järjestystä." Jännää kuulla miten on mennyt. Sunnuntaina on kortteliliigan pelit, joten pojat pääsevät heti tulikokeeseen vaihtopenkille (mitä muuten on jo kokeiltukin!)

Maxilla puolestaan on vyökoe, jota varten pesin karateasun (Jompalla koe sunnuntaina). Lisäksi ompelin puuttuvat natsat (vihdoin ja viimein). MUTTA eipä olisi pitänyt poiketa omista periaatteista ja tehdä poikien puolesta mitään; Max huomasi vyökokeen alkaessa, että hänellä on Jompan puku (äiti pakkasi), ja vyö oli jäänyt olkkarin pöydälle (ompelun jäljiltä!). Mitä me tästä opimme??? Jatkan entistä linjaani ja annan poikien itse hoitaa hommansa, meni sitten syteen tai saveen. Oppivatpahan ainakin syyttämään ennemmin itseään kuin äitiään. Niin, ja mikä sen kamalampaa kuin iso mies valittamassa, kun ÄITI ei tehnyt sitä tai tätä...

Jomppa innostui siivoamaan Axelin huonetta, kun vihjasin, että Max voisi muuttaa sinne, kunhan saadaa se ja Maxin&Jompan nykyinen huone kondikseen.

Axel on ollut alkuviikon sairaana, mikä taitaakin kuitata harvinaisen sairaattoman kuluneen vuoden. Ensin oli pientä lämpöä ja eilen, keskiviikkona, alkoi okentaminen :( Se kuitenkin jännä juttu, miten 4-vuotiaalla vatsatauti tuntuu menevän ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin - jo iltapäivällä Axel veteli hyvällä ruokahalulla perinteistä "sairastus"ruokaa, kiisselimuroja.

Niin ja huomioitavaa viime viikonlopusta (sen lisäksi että Leksan joukkue päätyi kevääksi ylempään jatkosarjaan!) oli se, että sunnuntaina Max vietti Axelin kanssa tuokion ylhäällä kirjaa tutkiskellen, jonka jäljiltä Axel lukee lyhyitä sanoja ja lauseita!!! Sitä se mieletön mielenkiintoja kirjaimia ja sanoja kohtaan tekee!
- Niin ja herra itse tokaisikin sunnuntai-iltana: "Äiti, nyt mun ei tartte ollenkaan mennä kouluun, kun mä osaan jo lukea ja laskea!" (Tar´hassa on opittu helppoja yhteenlaskujakin!)

Eiku suunnittelemaan ensi viikon ostoslistaa, että saadaan yhdessä joulu aikaiseksi. Ehdoton paikka, jossa jouluisin on aivan pakko käydä, on kauppahallin Varsmarkki. kerkeisköhän sinne huomenna...?