Viikonloppu ilman (poikien) turnauksia

Juu, siis ihan totta - yhdelläkään meidän pojista ei ollut turnausta viime viikonloppuna. Ei muuten ole tulevanakaan. Sitä se hiihtoloma, siis talviloma, teettää.

Ihan ilman salibandya ei viikonloppua kestetty; lauantaina käytiin katsomassa TPS Salibandyn nuorekkaan naisten edustuksen pelejä. Nihkeän ensimmäisen ottelun jälkeen naiset ottivat voiton myötä yhteensä kolme pistetä mukaansa, mikä tarkoittaa sitä, että nousukarsinnat Superykköseen odottavat oven takana.
Hyvä nuoret naiset!!

Mitä meillä sitten tehdään, kun ei ole turnauksia?
- no sunnuntaina jatkettiin siihen mihin lauantaina jäätiin. Kyseessä oli meille vähemmän mieluinen laji, eli siivoaminen. Meillä huomattavasti suositumpi laji on siivoamisen välttely, jota harrastetaan päivittäin :) On joskus jonkin verran ongelmallista kun kuusi+yksi henkilöä sekoittaa, eikä kukaan siivoa.
Tuo +yksi ei suinkaan ole Justus-kilppari, vaan joku. Olen kuullut, että vierailee muissakin kodeissa; joku jättää likaiset pyykit nurkkiin, joku kadottaa sukkaparit toisistaa, joku kerää naapurinkin villakoirat meidän nurkkiin, sekä joku jättää ruokapöydän siivottomaan kuntoon. Mielestäni kuka voisi muuttaa meille ja ottaa paikan, jonka joku jättää jälkeensä"

Juu, myönnetään että kotosalla taatusti kannan oman korteni kekoon tuossa sekamelskan luonnissa. Oma bravuurini on silmälasien ja avainten kadottaminen. Toiseen olen jo keksinyt osittaisen ratkaisun: avaimet on suorastaan sidottu käsilaukkuun, jotta niitä ei saa sieltä irti. Ongelmia tulee siinä vaiheessa kun käsilaukku ei tule mukaan.

Silmälasit ovatkin sitten kinkkisempi juttu. Sen verran meno on päällä joka säällä, etten uskalla edes kaulaan niitä roikkumaan, sillä hajoaisivat kuiteskin. Meidän Jompe on kyllä osoittanut loistavat kykynsä löytää tavaroita, joita minä olen kadottanut. Vastaava toimii myös toisin päin. Niin ja etsittävää aina riittää...

Jomppa oli sunnuntain järkevästi lupautunut pitämään kaverinsa pikkuveljen salibandy-synttäreitä - ja hoidettuaan rimaa hipoen osuutensa oman huoneensa suhteen pääsi pälkähästä :) Synttärit olivat ymmärtääkseni kovin onnistuneet ja ohjaajapari kovin pidetty.

Salibandya on alkuviikkokin tulvillaan, kun puolet lapsistamme osallistuvat kikkakouluun. Yksi mahtui vielä yleismiesjantuseksi, viime vuoden kokemuksella. Hauskaa oli ollut ja kaikki osapuolet odottelivat innolla uutta leiripäivää. Mukavaa, että iloinen tekemisen meininkiä on ilmassa puolin ja toisin.
Nuorimmainen, jäätyään rannalle leiriltä ikänsä vuoksi, totesi illalla nukkumaan mennessä, että ehkä sitten ensi vuonna mahtuu mukaan...

Tätähän sen harrastamisen tulisikin olla, iloista oppimista ja hauskaa yhdessäoloa, turnauksissa ja ilman.